Day trip to Grand Canyon

Jatketaanpas taas näitä reissupostuksia. Luulen että tällä mun postaustahdilla julkaisen näitä vielä kesälläkin. Mutta tosiaan kun lennot Vegasiin oli ostettu, mulla oli hyvinkin selkeä visio siitä että haluan käydä Grand Canyonilla. Ajattelin sen niin että kun kerran tuolla päin Amerikkaa ollaan, niin kyllä tuo legendaarinen luonnonihme täytyy samalla reissulla käydä katsomassa. Aloitin siis armottoman googlettamisen eri retki-vaihtoehdoista. Vastaan tuli suurimmaksi osaksi Las Vegasista lähteviä helikopterilentoja kyseiseen mestaan, ja sellainenhan olisi ollut aika siisti, mutta hinta vähän kauhistutti. Sitten tuli vastaan Get Your Guide sivuston päiväretki Grand Canyonin eteläreunalle ja hintaa reissulla tuona ajankohtana oli  muistaakseni 99 dollaria per naama. Bussimatka tietysti veisi muutaman tunnin helikopterilennon sijaan koko päivän, mutta alhaisemman hinnan (helikopterilentojen hinnat siis huiteli jossain monissa sadoissa) vuoksi olin valmis uhraamaan yhden päivän tuohon reissuun. Hintaan sisältyi tosissaan bussimatka hotellilta, opastus, kansallispuiston pääsymaksu, rajaton määrä pullovettä, aamupala sekä lounas (joka oli jenkkityylillä ällyttöttävä leipä, sipsipussi, suklaakeksipussi ja omena! Suosittelen omia eväitä! :D)

Lähdettiin liikkeelle meidän hotellilta heti aamusta kuuden jälkeen ja meille pienenä, mutta positiviisena, yllätyksenä tuli että meno matkalla käytiin tsekkaamassa myös Hooverin pato. Hooverin pato sijaitsee siis Black Canyonilla, Nevadan ja Arizonan rajalla olevalla Coloradojoessa ja on ensimmäinen suuri kokonaan betonista rakennettu pato. Siitä matka jatkui vielä ennen lopullista päämäärää Route 66:n pienelle alkuperäiselle pätkälle. Tuolla pätkällä oli kaikki siistin näköisiä motelleja, tiedättekö sellaisia kuin näkee vanhoissa leffoissa, mutta eipä tuolla taida hirveästi enää isojen valtateiden vuoksi mitään liikennettä olla. Bussimatka perille Grand Canyonin luonnonpuistoon kesti n. 7 tuntia ja siinä Arizonan autiomaan halki ajaessa mielessä pyöri kaikki lännenfilmit ja intiaanit.

Noin kolmen aikaan päivällä saavuttiin kansallispuistolle ja meillä oli siellä noin kolme tuntia aikaa ihastella kanjonia ennen auringonlaskua. Saatiin meidän bussikuskilta vinkki että kannattaa käydä tsekkaamassa maisemat Mather Point näköalapaikalla ja sen jälkeen kävellä noin 3 km Rim Trail reitti kanjonin reunalla takaisin bussipaikalle, ja näinhän me tehtiin. Ja siis ne näkymät, aivan uskomattomat. Hienoja kuvia Grand Canyonilta näkyy kaikissa matkaesitteissä, mutta ei ne oo mitään siihen verrattuna mitä sä oikeesti omilla silmilläsi siellä näet. Varsinkin auringon laskiessa se ns. kultainen väri mikä niihin heijastui oli mahtava. Välillä saattoi myös alhaalla villinä virtaava Coloradojoki pilkistää, jos osasi oikeaan kohtaan katsoa.

Menomatkalla oltiin katsottu video siitä, että tuolla kanjoneilla tehdään myös muulivaelluksia ja siinä videoissa näytettiin aika hyvin se kuinka ne muulit saattoi kulkea tosi reunalla ja siellä sitten pitäisi coolisti istua kyydissä. Vähän voisi ehkä kuumottaa, mutta pitäisi vaan luottaa että kyllähän nuo eläimet tuolla luonnossa osaa kulkea. Hieman hämmentävää tuolla oli se, että kun seisoit kanjonin reunalla ja ihastelit sitä hyvinkin karua erämaa maisemaa, niin kun katsoit taaksesi niin maisemat oli ihan kuin täällä Suomessa; lunta ja havupuita. Tuolla ei siis ollut mikään kovin lämmin ja varsinkin auringonlaskiessa alkoi sormet vähän palelemaan. Pimeän tultua lähdettiin tosiaan bussilla takaisin kohti Vegasia ja perillä oltiin siinä kymmenen aikaan illalla. Koko päivän tuolla siis oikeasti meni, mutta oli oikeasti ihan sen arvoista!!!